U:gin museossa esiteltiin 1800-luvun porvarisperheen joulua

1104
Elisabeth Wahlberg (Jonna Junkkila) esitteli kotiaan U:gin museon jouluillassa. Jonna Junkkilan oma joulu ei kovin paljon muistuta 1800-luvun lopun porvarisperheen joulua, mutta jos hän jotakin saisi tuoda siitä nykypäivän jouluun, se olisi juhlavuus. ”Joulu on arkipäiväistynyt, ja se voisi olla juhlavampaa”, hän toteaa.

Museoamanuenssi Jonna Junkkila esiintyi hauskasti ja elävästi porvarisrouva Elisabeth Wahlbergin roolissa Uudenkaupungin museon jouluillassa, joka houkutteli Wahlbergin museotaloon niin nuorta kuin vanhempaakin väkeä.

UUSIKAUPUNKI. Porvarisrouva Elisabeth Wahlberg ei halua kamalaa sarvipäistä pukkia jouluna kotiinsa, mutta joulupöydässä on kaikkia herkkuja ulkolaisia viinejä ja juustoja myöten.

– Hyvää palvelusväkeä on vaikea saada, kuten mieheni Fredrik aina sanoo, toteaa Elisabeth Wahlberg huomatessaan, että hänen kodissaan oli iso joukko ihmisiä, joista ei palvelusväki ole ilmoittanut mitään talon emännälle. Hän suostuu kuitenkin esittelemään vuonna 1870 valmistunutta kotiaan tulijoille, vaikka hieman oudoksuukin näiden vaatetusta ja ihmettelee, miksi naisetkin käyttivät housuja.

Talossa asuvat Elisabeth-rouvan lisäksi hänen miehensä, Uudenkaupungin eniten verotettu porvari Fredrik Wahlberg, sekä kasvattitytär Suoma Sandbäck. Talossa on peräti kymmenen huonetta ja neljä vaatehuonetta.

Elisabeth kertoi vierailleen hienon porvarisperheen joulunvietosta, joka vaatii paljon työtä – palvelusväeltä. Rouva itse saa keskittyä käsitöihin ja kirjoittamaan joulukortteja, joita ei 1800-luvun lopulla tarvitse enää ostaa ulkomailta, vaan niitä saa ihan kotimaasta.

Salissa on komea joulukuusi, jonka oksilla riippuu Italiasta asti tuotuja käsinpuhallettuja lasipalloja, ja katossa roikkuu italialainen, komea kattokruunu, jonka puhdistaminen on valitettavasti kovin työlästä – palvelusväelle.

Kamalaa sarvipäistä joulupukkia Elisabeth-rouva ei kotiinsa halua, mutta onneksi pukki usein vain koputtaa ovelle ja jättää lahjat kuistin lattialle tai tuo ne kuusen alle, kun isäntäväki on joulukirkossa.

Elisabeth-rouva ei halua kamalaa, sarvipäistä pukkia jouluna kotiinsa.

Porvarisperheen lahjat saattavat olla itse tehtyjä, mutta myös valmiita lahjoja, esimerkiksi koruja tai porsliinia, voi ostaa siirtomaatavaraliikkeestä tai jopa ulkomaisten liikkeiden myyntikatalogeista. Koska porvarit ovat hyviä ihmisiä, Elisabeth-rouvakin tekee hyväntekeväisyystyötä ja lahjoittaa muun muassa jouluruoat ja -lahjat läheiselle lastenkodille.

Joulun ruokapöydässä on kaikkia herkkuja ja peräti ulkolaisia viinejä ja juustoja.

– Sellaisia ei varmasti teidän pöydissänne ole näkynyt, rouva toteaa vilkaistessaan epäilevästi kutsumattomia vieraitaan. Joulupöydän laatikot ovat uutuuksia, ja sallatissakin käytetään rouvan mukaan nykyään myös punajuurta ja porkkanaa. Kasvattitytär Suoma ja tämän ystävät pitävät kovasti makeasta, ja heitä varten rouva on ostanut paakarin puodista martsipaaniherkkuja.

Porvarisperheen joulupöytä on täynnä herkkuja.

Vieraat pääsevät jopa rouvan makuuhuoneeseen, jossa on kampauspöytä, päästävedettävä sänky ja toilettituoli, jonka ansiosta pimeällä ja kylmällä ei tarvitse mennä pihan perälle ulkohuussiin takapuoltaan palelluttamaan.

Fredrik nukkuu omassa makuuhuoneessaan.

– Koska kaupungilla kuitenkin siitä juorutaan, voin kertoa, ettei avioliittomme ole kovin onnellinen, Elisabeth-rouva paljastaa. Hän oli 20-vuotiaana jo kihloissa nuoruuden rakastettunsa kanssa, kun hänen vanhempansa ja häntä 31 vuotta vanhempi Fredrik sopivat keskenään avioliitosta ja kihlaus purkautui.

Hanna Arvonen