Psykoterapeutti on rinnallakulkija matkalla kriisistä toipumiseen

1204
Läsnäolon merkitystä ei voi koskaan vähätellä, sanoo psykoterapeutti Niina Putro. Sylissään hänellä on terapiakoirana toimiva Lumo.

Uusikaupunkilainen Niina Putro on työnsä kautta nähnyt paljon kasvutarinoita siitä, kuinka terapia-asiakas on itse löytänyt avaimet elämänsä ovien avaamiseen. Nämä kohtaamisten sarjat ja selviytymiset ovat hänelle voimauttavia kokemuksia henkisesti haastavassa työssä.

TERVEYS. Nykypäivän kiireinen ja suorituskeskeinen elämänrytmi, elämän ruuhkavuodet sekä kasvavat vaatimukset työelämän parissa ovat seikkoja, jotka asettavat ihmisen henkisen sietokyvyn ajoittain äärirajoille. Ja kun sitten kamelin selän katkaisee jokin yllättävä vastoinkäyminen tai kriisi, uupumus ihan kaikkeen elämässä iskee. Ei vain jaksa enää.

– Omassa asiakaskunnassani, joka koostuu lähinnä aikuisväestöstä, juuri tuonkaltainen kuvaus keissistä on aika yleinen, sanoo Niina Putro istuessaan viihtyisässä pienessä Psykoterapiapalvelu Aveon vastaanottotilassa Yliselläkadulla.

Ainakin ympäristö on harmoninen ja rauhoittava.

Naruvyyhti täynnä solmuja

Työssään psykoterapeuttina hän ei koe olevansa parantaja tai oikeiden vastausten antaja – eikä asiakkaansa yläpuolella ihmisenä.

– Ehkä kaikkein tärkein ja paras työkalu itselläni on kyky olla läsnä siinä hetkessä kun tapaan asiakkaitani – kanssakulkijana, hän toteaa.

Usein psykoterapia-asiakas tulee ensimmäiselle käynnillä kuvainnollisesti elämänsä naruvyyhti kädessään. Ja vyyhti on täynnä solmuja.

– Koska jokainen ihminen elää itse oman ainutkertaisen elämänsä, näiden solmujen avaajana ihminen itse on paras. Kukaan ei toisen puolesta voi solmuja avata, mutta usein siihen työhön tarvitaan tukea toisilta. Tässä kohtaa koen olevani se toinen, Putro kuvaa.

Osana selviytymistarinaa

Psykoterapiasuhde terapeuttiin on työn merkittävin haaste ja Putro kertookin, kuinka usein ensimmäisillä tapaamisilla saattaa asiakkaan puolelta olla havaittavissa vaivautuneisuutta ja epävarmuutta. Käyntikertojen karttuessa se kuitenkin useimmiten karisee pois.

– Se on täysin luonnollista. Onhan ensin edessä täysin vieras ihminen, jonka kanssa keskustella. On kuitenkin ollut valtaisaa tässä työssä kulkea yhdessä asiakkaan kanssa kolmekin vuotta yhteistä taivalta ja nähdä, miten elämä vaikkapa yllättävän kriisin jälkeen alkaa kantaa ja asiakkaan katse onkin nykyhetkessä suunnattuna tulevaisuuteen menneisyyden sijaan. Terapeuttina on ihanaa olla mukana osana selviytymistarinaa, hän sanoo.

Yhteiset prosessit asiakkaan kanssa ovat vuodesta kolmeen pitkiä ja tapaamisia on pääsääntöisesti viikoittain. Vuosien prosessissa sekä terapeutti että asiakas oppivat tuntemaan toisensa. Putro toteaakin ammatillisuuden merkittävimmiksi asioiksi sen, että osaa irtautua työstä, kun on itse vapaa-ajalla. Putron voimavaroina on oma lapsiperheen arki.

Oma henkinen hyvinvointi on terapeutin työssä avainasemassa. Silloin pystyy kulkemaan yhdessä asiakkaan kanssa hänen vaikeuksiensa läpi.

– Jokainen ihminen toivoo olevansa arvokas sekä tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, Putro kiteyttää ihmisyyden perimmäistä olemusta.

Oma vastaanotto vuodesta 2012

Putrolle psykoterapeutin ammatti ei ollut ihan lapsuudenhaave, mutta näissä haaveissa siinsi silti ihmisten auttaminen jollain tavalla.

– Varhaisin haaveeni taisi olla kenkäkauppias, mutta sitten tuli poliisi. Sen kuitenkin hautasin, koska pituuteni on mitä on, Putro nauraa.

– Yhdessä vaiheessa silmissä siinsi Kari Lehtolan jalanjäljissä kulkeminen onnettomuustutkijaksi, mutta kouluttauduin sitten psykiatrian sairaanhoitajaksi. Sen jälkeen olen opiskellut kognitiivista terapiaa ja ratkaisukeskeistä terapiaa, hän kertoo taustastaan.

– Aiemmin toimin osa-aikaisesti terapeuttina, mutta sairaanhoitopiirin toimet psykiatrisen sairaalamme osalta saivat tekemään päätöksen, että siirryn kokopäivätoimiseksi yrittäjäksi.

Rainer Tähtinen