Laitilan Pyhän Mikaelin kirkko täyttää 550 vuotta!

Juhlavuoden tapahtumat yhdistelevät uutta ja vanhaa

132
Kirkkoherra Petri Laitisen mielestä on tärkeää, että ihmiset kokoontuvat yhteen ja kohtaavat toisiaan kasvokkain.

Pyhän Mikaelin kirkon 550-vuotisjuhlia vietetään mikkelinpäivänä 30. syyskuuta. Juhlavuoden aikana on nostettu esiin myös Laitilan seurakunnan vaiheita 550-vuotisen historian varrelta. Seurakunnassa on järjestetty monenlaisia tapahtumia ja luotu uudenlaisia tapoja tehdä yhteistyötä ja toteuttaa yhteisöllisyyttä.

LAITILA. Laitilassa Pyhän Mikaelin kirkon 550-vuotisjuhla on näkynyt jo pitkin vuotta, mutta suurimmat juhlat ovat käsillä nyt. Sunnuntaina 23. syyskuuta seurakunta kutsuu perheitä kirkon syntymäpäiville koko perheen kirkkoseikkailuun tutustumaan Laitilan vanhimman rakennuksen saloihin.

Juhlavuoden päätapahtumana voidaan pitää kirkon nimikkopyhimyksen päivää eli mikkelinpäivää 30. syyskuuta, jolloin piispa Kaarlo Kalliala saapuu Laitilaan. Piispamessussa vihitään kolme uutta pappia. Tilaisuus on poikkeuksellinen, koska pääsääntöisesti hiippakunnan alueen pappisvihkimykset tapahtuvat Turun tuomiokirkossa. Myös seurakunnan kuorot esiintyvät. Messun jälkeen vietetään juhlaa Laitilan kaupungintalolla.

Monenlaisia jumalanpalveluksia

Laitilan kirkkoherra Petri Laitinen kertoo, että juhlavuoden aikana Laitilan kyliä on haluttu nostaa esiin. Siksi juhlavuoden tapahtumia on järjestetty muuallakin kuin Pyhän Mikaelin kirkossa. Untamalan kirkossa vietettiin viikinkijumalanpalvelusta 16. syyskuuta. Historiallinen draama yhdisteli riimukirjoituksista löytyviä tietoja Untamalan kylän tapahtumiin, ja kertoi siitä, miten viikingit kääntyivät kristinuskoon.

Soukaisten kylällä puolestaan kunnioitettiin Efraim Eloa, laitilalaisyntyistä matemaatikkoa ja laskuopin kehittäjää, joka vaikutti 1800- ja 1900-lukujen vaihteen molemmin puolin. Perttelin kirkossa vietettiin 1. syyskuuta jumalanpalvelus, jossa luettiin otteita Elon vasta 17-vuotiaana laatimasta saarnasta.

22. syyskuuta järjestetään nuorten pop-messu, jonka Laitinen arvelee olevan ensimmäinen Varsinais-Suomessa. Kirkkoherra on itse haravoinut hittilistoja kymmenen vuoden ajalta, ja pop-messuun on valittu kappaleita, jotka muusikot tuntevat ja joita nuoret laulavat.

Luvassa on syksyn mittaan vielä ainakin iskelmämessu, murremessu, jossa kuullaan rovasti Hannu Palmun Laitilan murteella laatima saarna, sekä valomessu, jossa kirkko valaistaan sisältä ja ulkoa. Yksi syksyn jumalanpalveluksista pidetään vanhan käsikirjan tekstien mukaisesti.

Lokakuussa järjestetään vuoden 1968 juhlamuistelot. Tuolloin kirkko täytti 500 vuotta, ja iso remontti oli juuri saatu päätökseen.

Yhteisöllisyys ja tulevaisuus

Kirkkoherra Laitinen kertoo, että seurakunnassa on haluttu kehittää toimintaa, joka palvelisi erityisesti nuoria ja työikäisiä seurakuntalaisia. Yritysyhteistyötä on lisätty, ja seurakunta tarjoaakin yrityksille muun muassa hiljaisuuden retriittejä, virkistyspäiviä, aamuehtoollisia sekä perinteisiä joulun- ja pääsiäisenajan hartauksia.

Yhteistyössä alueen yritysten kanssa on suunniteltu teemakirkkoja ja yhteisöiltoja, joissa esiteltäisiin jokin paikallinen toimija ja käsiteltäisiin ihmisiä laajasti koskettavaa teemaa.

Seurakunta on ottanut näkyvästi osaa myös Laitilan isoihin tapahtumiin, kuten Munamarkkinoihin ja Jazz Kukko –festivaaliin.

Diakoniatyökin on uudistanut toimintaansa. Toivontuvan soppapäiviä on toteutettu ”hyvä kotiruoka edellä”, ja kärryjen kanssa tullaan syksyn aikana jalkautumaan kaduille.

– Kirkko on ollut 550 vuotta keskellä kylää. Ajatus on, että kirkko voisi olla edelleen keskellä kylää ja palvella seurakuntalaisia mahdollisimman laajasti, summaa kirkkoherra Laitinen.

Laitilan seurakunta tiedottaa tapahtumistaan ja toiminnastaan nettisivuillaan sekä on lisännyt näkyvyyttään myös sosiaalisessa mediassa.

– Seurakunta on netissä, ja osaa ihmisistä se palvelee sillä tavalla, Laitinen toteaa.

– Tärkeää on, että ihmiset tulevat edelleen koolle, ovat kasvokkain. Nämä kaksi tapaa eivät ole kilpailevia ja toisiaan poissulkevia. Kirkon tehtävä on tuoda ihmiset yhteen, Laitinen pohtii.

Kirkkorakennuksen historiassa monenlaisia vaiheita

Opas Lea Koskinen osaa kertoa kirkon vaiheista paljon.

Pyhän Mikaelin kirkko on seissyt samalla paikalla jo 550 vuotta. Paikalla oli jo aikaisemmin puukirkko. Puisia ovat myös kirkon katossa roikkuva krusifiksi ja asehuoneessa sijaitseva madonnaveistos, joiden arvioidaan olevan vanhempia kuin 550 vuotta.

Kirkko on säilynyt melko muuttumattomana. 1800-luvulla tehtiin suunnitelmia kirkon laajentamisesta, mutta seinät pysyivät paikoillaan.

Niin sanottu Kalannin koulukunta Pietari Henrikinpojan johdolla teki kirkon holvimaalaukset vuonna 1483.

– Mestari piirsi ääriviivat, ja oppipojat värittivät kuvat, kertoo kirkon opas Lea Koskinen.

– Maalaustyöt saattoivat kestää kauemmin kuin kirkon rakentaminen, koska aikaa työhön riitti vain toukokuulta elokuulle, jolloin oli tarpeeksi valoisaa ja kuivaa, Koskinen kertoo.

Maalaukset maalattiin piiloon 1860-luvulla ja otettiin esiin vasta vuosikymmenien päästä. Laitilan kirkossa maalauksia ei ole vahvistettu, kuten joissain kirkoissa on tehty.

Maalausten joukossa ovat Aatami ja Eeva osoittamassa, kummalle puolen kirkkoa mies- ja naisväen tuli istua. Siellä täällä pyhimysten ja evankelistojen kuvien joukossa on värittämättä jätettyjä kasvoja.

– Erään selityksen mukaan oppipojat piirsivät mestaristaan pilakuvia, kun mestari oli pois, kertoilee Koskinen.

Ajallisia kerrostumia

Asehuoneen oven päällä olevasta pienestä ikkunasta annettiin keskiajalla tiedotteita. Nykyään tiedotteet ovat netissä.

Alttarin takana sijaitseva lasimaalaus on vuodelta 1927. Alttarin takana olevasta suuresta ikkunasta on voitu katsella vuodenaikojen vaihtelua.

Vanha alttaritaulu vuodelta 1758 on asehuoneen ovenpielessä. Saarnastuoli on 1600-luvun puolivälistä ja sijainnut joskus eri paikassa kuin nykyään.

Alttarin oikealla puolella oleva kello on ostettu kirkkoon 1840-luvulla. Kello tikittää edelleen.

– Minusta on mukavaa, kun kirkossa on kello. Se muistuttaa siitä, miten jokainen hetki on ainutkertainen, sanoo Koskinen.

Viimeisin suuri remontti, jossa uusittiin muun muassa penkit, on tehty juuri ennen 500-vuotisjuhlia vuosina 1967–1968.

Rakennustöiden ”päällekatsojan” kohtalo

1400-luvulta peräisin oleva madonnaveistos sijaitsee kirkon asehuoneessa. Laitilalaiset ovat toivoneet, että se siirrettäisiin kirkkosalin puolelle.

Kirkkoa vastapäätä sijaitseva kellotapuli on nuorempi kuin kirkko.

Koskinen kertoo, että perimätiedon mukaan kellotapulissa säilytettiin mestauspölkkyä, jolla rakennustöiden ”päällekatsojan” pää leikattiin irti. Syynä oli se, että Laitilan kirkosta tuli sittenkin pienempi kuin Mynämäen Pyhän Laurin kirkosta.

– Kerrotaan, että laitilalaiset olivat menneet ottamaan mittoja Mynämäen kirkosta. Kun mittaköysien kanssa palattiin Laitilaan, ne ripustettiin naulaan. Talon piika oli rakastunut ”päällekatsojaan” mutta ei saanut vastarakkautta. Kostoksi hän katkaisi jokaisesta köydestä vähän, ja niin kirkosta tuli pienempi kuin Mynämäen kirkosta.

Kirkon seinustalla on ilmeisesti joskus ollut päätöntä miestä esittävä patsas. Ehkä muistutuksena kaikille siitä, että työ- ja rakkausasiat kannattaa pitää erillään.

Suvi Valtanen