Lypertön linnakkeella ja sen venäläissotilailla oli tuntuva vaikutus kustavilaisten arkeen

73
Outi Hupaniittu kertoo kustavilaisista sisällissodassa eloisasti ja kiinnostavasti.

Vakkaopisto järjestää syksyn aikana Kustavissa luentosarjan kustavilaisista sisällissodassa. Outi Hupaniittu on tutkinut aihetta ja luennoi siitä kolme kertaa tämän syksyn aikana Kustavin kunnantalolla. Ensimmäisellä luennolla keskityttiin sotaa edeltäneisiin tapahtumiin. Luennolle osallistui yli 40 paikallishistoriasta kiinnostunutta kuulijaa.

KUSTAVI. Kustavissa järjestetään syksyn aikana kolmiosainen luentosarja sisällissodan vaikutuksista paikkakunnan ihmisten elämään. Luennoitsijana on aihetta monipuolisesti tutkinut FT Outi Hupaniittu, joka työskentelee Helsingissä SKS:n arkistonjohtajana. Hupaniitun omat sukujuuret ovat Hupaniitussa Kustavin Anavaisilla. Tietoja hän on kerännyt Kansallisarkistosta, Työväen Arkistosta, Kustavin kunnan arkistosta, Uudenkaupungin museolta, yksityishenkilöiltä ja monelta muulta taholta. Edelleen häntä kiinnostaa materiaali – esimerkiksi kirjeet, muistiinpanot ja valokuvat – Kustavista vuosilta 1917 ja 1918.

Hupaniittu luennoi aiheesta myös kesällä Volter Kilpi -kirjallisuustapahtuman yhteydessä. Tuolloin aiheelle oli annettu aikaa tunti – nyt jokaiselle luennolle on varattu puolitoista tuntia. Aihe on ajankohtainen, koska sisällissodasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Luentosarjasta rakentuu jatkokertomus kustavilaisista sisällissodassa.

– Sisällissodat ovat aina sodista julmimpia. Oman kansan ihmiset oman kansan ihmisiä vastaan. Sota ei ole nättiä, ei kaunista. Se on julmaa ja veristä, aloitti Hupaniittu luentonsa.

Kirkkoherran isoveli ampui prokuraattorin

Paikkakunnalla on yllättävän vahvoja yhteyksiä asioihin, jotka olivat viime vuosisadan alkupuolella Suomessa pinnalla. Kustavin kirkkoherrana vuosina 1911–1920 toimineella Torsten Hohenthalilla oli kytköksiä aktivisteihin, jotka avoimesti vastustivat venäläisiä ja venäläistämistoimia. Kirkkoherran isoveli Lennart Hohenthal oli ajan toiseksi tunnetuin salamurhaaja Eugen Schaumanin jälkeen. Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin, Hohenthal prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen.

Maaseudulla väestö oli hyvin kahtiajakautunutta. Suurin osa kustavilaisista oli torppareita tai tölliläisiä. Vuonna 1890 Kustavissa oli 75 taloa, 90 torppaa ja 434 tölliä. Noin 20 vuoden aikana Kustavista lähtikin paljon väkeä siirtolaisiksi esimerkiksi Amerikkaan.

– Elämän näköala oli köyhä. Jostain raavittiin rahat matkalippuun, kuvailee Hupaniittu.

Ajan mukaisesti Kustaviinkin perustettiin työväenyhdistys 1906, ja työväentalo rakennettiin seurakunnalta vuokratulle tontille.

– Voi vain kuvitella, miten Torsten Hohenthalia otti päähän edeltäjänsä tekemä tontinvuokrasopimus. Hän vihasi eniten venäläisiä, ja toiseksi eniten hän vihasi työväenliikettä, kertoo Hupaniittu.

Lypertö vilkasti paikkakuntaa

Lypertön eli Katanpään linnake rakennettiin vuosina 1915–1917. Se antoi pohjoisen puolelta suojaa, etteivät saksalaiset pääsisi saaristoon. Lypertön kautta kulki sekä puhelin- että lennätinlinja. Kustavilaisten arkeen linnake vaikutti monin tavoin. Venäläiset sotilaat kävivät Kivimaalla tansseissa, ja sotilaiden kanssakäyminen pitäjän nuorten naisten kanssa herätti pahennusta.

Linnoitus vei myös työvoimaa Kustavin isäntien pelloilta, koska linnoituksessa maksettiin parempaa palkkaa.

Kun elintarvikepula paheni, perustettiin Kustaviinkin elintarvelautakunta huhtikuussa 1917. Luotiin korttijärjestelmä ja inventoitiin viljan ja perunan varastot talo talolta ja tölli tölliltä. Tässä linnake tuotti kuitenkin Kustavin isännille taloudellista etua. Linnakkeen komendantti maksoi esimerkiksi lihasta paljon paremmin kuin Turun osuusteurastamo, jonne periaatteessa olisi pitänyt pitäjän teuraseläimet kuljettaa.

Kustavilaiset pitivät venäläisiä sotilaita siisteinä ja fiksuina. ”Ruskisoltaatit” saattoivat joskus vipata pitäjän lapsille kolikon tai maistiaisia ”ryssänlimpusta”.

Sota alkaa

Maaliskuun vallankumouksen myötä venäläiset sotilaat alkoivat lähteä Suomesta. He myivät aseita sekä valkoisille että punaisille. Kustavista tehtiin asehankintareissu Ahvenanmaalle, jossa vilja vaihtui hyljepyssyihin.

Uudenkaupungin suojeluskuntaan lähti Kustavista kahdeksan miestä, ja ns. saariston vapaajoukkoihin viisi. Lypertön punakaartiin liittyi 22 miestä, joiden keski-ikä oli vain 19,2 vuotta. Kustavin punakaartissa oli 24 miestä. Sotaa pakoon Ahvenanmaalle lähti noin 40 valkoista.

– Sotaan lähdettiin, ei sen takia, että oltaisiin jotakuta vastaan, vaan on menty kaverin mukana, pohtii Hupaniittu.

Seuraavilla luennoilla on tarkoitus käsitellä sodanajan tapahtumia. Luennot pidetään Kustavin kunnantalolla 12.10. ja 2.11. kello 18 alkaen.

Suvi Valtanen