Seurakuntakolumni: Plankku, kahvi ja kolehti

54

KOLUMNI. Mielikuvissa seurakunnan työyhteisössä rukoillaan joka hetki ja työntekijöillä on sädekehä pään päällä, ainakin omasta mielestään. Mielikuvassa on sen verran totta, että kokemukseni perusteella seurakunnan työyhteisöissä on hyviä tyyppejä. Hyvässä porukassa työn tekeminenkin voi olla hauskaa. Mitä tulee rukoilemiseen ja hengelliseen työhön, niillä on toki iso merkitys. Suurin osa työajasta kuluu kuitenkin muuhun kuin hengelliseen perustehtävään.

Meillä on varhaisen tuen malli, kilpailukykysopimus, valmiussuunnitelma, pelastussuunnitelma, strategia, viestintästrategia, ohje- ja johtosäännöt sekä suoritusperusteinen palkanosa. Kaikki nämä ovat sinänsä hyviä, mutta eikö Jumalan valtakuntaa todella saada edistettyä ilman näitä kaikkia? Näin Laitilan kirkon 550-vuotisjuhlavuonna tulee väkisinkin ikävä mennyttä aikaa ja edesmennyttä haudankaivaja Verasta. Hän ei halunnut byrokratiaa byrokratian vuoksi. Kun sakastin ovi oli ollut rikki, eikä korjaaminen vain tahtonut luonnistua hyvistä päätöksistä huolimatta, totesi Veranen: ”En mää tähän mittää pykäli tart, mää tarttissi plankun”.

Seurakunnan vapaaehtoistyöhön liittyvät mielikuvat supistavat tehtäväkentän kahteen: kahvinkeittämiseen ja kolehdin keräämiseen. Niinpä takavuosina entistä SYP:n pääjohtajaa Ahti Hirvosta pyydettiin kolehdinkerääjäksi, kun hän ei ollut harjaantunut kahvin keitossa, mutta tunsi kuitenkin ”rahahommat”.

Todellisuudessa seurakunnassa on laaja mahdollisuus erilaisiin vapaaehtoistehtäviin. Voit palvella remonttireiskana, yksinäisen ystävänä, pyhäkouluavustajana, roudarina, askartelijana, laulajana, säestäjänä, ideanikkarina, kuljettajana, kantajana, juhlajärjestäjänä, ryhmänvetäjänä, tai vaikkapa messuavustajana – ja tietysti myös tärkeissä kahvinkeiton ja kolehdin kokoamisen tehtävissä. Itseä kiinnostavia tehtäviä voi etsiä vapaaehtoistyo.fi-sivustosta.

Vielä yhden tiukkaan juuttuneen mielikuvan mukaan Jumalalle kelpaavat vain hyvät ihmiset. Hyvät pääsevät taivaaseen. Todellisuudessa hyviä ihmisiä ei ole olemassakaan. On vain meitä enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Siksi pelastus on armosta. Kelpaamme Jumalalle vain Jeesuksen tähden. Emme pelastu oman hyvyytemme varassa, vaan uskomalla hyvään Vapahtajaan.

Petri Laitinen

Kirkkoherra

Laitilan seurakunta