Seurakuntakolumni: Minun kirkkoni äänestää

97

KOLUMNI. Seurakuntavaalit järjestetään marraskuussa. On aika päivittää vastuunkantajat seuraavalle nelivuotiskaudelle. On aika miettiä oma ehdokkaansa. On aika miettiä, millainen on minun kirkkoni ja millaiseksi rakennamme sen seuraavan neljän vuoden aikana. On aika merkitä kalenteriin ja lähteä myös äänestyspaikalle.

Minun kirkkoni uskoo, toivoo ja rakastaa. Yhä uudet ehdokkaat laativat omat vaaliohjelmansa lauseen ”Minun kirkkoni…” pohjalta. Minun kirkkoni tarjoaa turvapaikkoja. Minun kirkkoni puolustaa tasa-arvoista avioliittoa. Minun kirkkoni perustuu Raamatun arvovallalle. Minun kirkkoni on huolestunut ilmastonmuutoksesta. Minun kirkkoni tarvitsee paremmat toimitilat. Minun kirkkoni tasapainottaa talouden. Minun kirkkoni auttaa lapsiperheitä.

Kirkon päättäjiksi tarvitaan tavallisia ihmisiä, joiden erilaiset lahjat, taipumukset ja mielipiteet ovat vaikuttamassa siihen, että kirkko on jäsentensä näköinen monipuolisesti ja kattavasti. Jos Jumala olisi halunnut luoda maailmasta virheettömän ja täydellisen, hän olisi antanut enkeleiden asuttaa sen. Siis meidänkin täytyy suostua siihen, että täällä maan päällä kirkon parhaatkin päättäjät ovat vajavaisia ja ristiriitaisia mielipiteiltään. Ja samalla olemme onnellisia tästä hallintomallista. Luoja varjelkoon, että meillä olisi erehtymätön paavi tai kirkkoherran yksinvaltius.

Mutta millainen on minun kirkkoni?

Minun kirkkoni Kustavissa ja Taivassalossa on harvakseltaan täyttynyt. Toivoisin, että yhä useammin minun kirkkoni tarjoaisi valoa, lämpöä ja läheisyyttä.  Minun kirkkoni on maalattu ja tervattu. Toivoisin, että taloutta osataan tasapainottaa niin että myös seuraavalle sukupolvelle on tarjolla muutakin kuin rauniokirkko. Minun kirkkoni on lähellä. Teen parhaani, jottei kirkko liukuisi kauas pois näköpiiristä. Minun kirkkoni muistaa pienet ja heikot. Me pidämme huolta heistä, joilla ei ole omaa kukkaroa.

Olen kiitollinen jokaisesta seurakuntalaisesta, joka on antanut suostumuksensa ehdokkaaksi. Arvostan ryhtymistä hallinnon vapaaehtoistyöntekijäksi. Uskon, että työn, vaivan, perehtymisen ja päätöksenteon palkaksi saa hyvän mielen siitä, että on toiminut yhteisen edun vuoksi.  Kaikkein tärkeimpänä pidän sitä, että minun kirkkoni ei ole vain minun tai vain heidän vaan meidän. Meidän kirkkomme uudistuu.

Tiina Rautiainen

Kustavin ja Taivassalon kirkkoherra