Kuntapäättäjän kulma: Etsii, etsii ja soisi löytävänsä….

80

KOLUMNI. Menestyvän kunnan hallinnon perusta on luottamuksessa, sitoutumisessa ja rohkeudessa kehittää kuntaa katse tulevaisuudessa talouslukuja ymmärtäen. Kuntaorganisaatiossa tarvitaan  sopivat rakenteet, oikeudenmukaiset toimintatavat ja yhteiset säännöt, jotka ovat kaikkien tiedossa ja kaikille samat. Uudessakaupungissa on tehty kovasti töitä uuden hallintosäännön aikaansaamiseksi. Uuden hallintosäännön valmistumisen pitkittyminen, koko prosessin vaikeus ja itse lopputulos kertovat karun totuuden luottamuspulasta, joka Uudessakaupungissa vallitsee. On hyvä miettiä hetki, miksi Uudenkaupungin hallintosäännössä otettiin kolme askelta taaksepäin nyt, kun kaupunki elää keskellä positiivista rakennemuutosta. Nyt ei ole aika osoittaa syyttävää sormea, vaan on aika katsoa peiliin ja kysyä, miten kukin kuntapäättäjä itse on edistänyt päätöksentekoa. Ja nimenomaan edistänyt, ei vaikeuttanut.

Valta on merkillinen asia, sillä se saa ihmisen huonot puolet esiin, kun sitä käytetään väärin. Jos taas valtaa ei käytä se, jolla sitä on, alkaa valtaa käyttää tahot, joille se oikeasti ei kuulu. Hallintosäännössä on kyse kunnan vallankäytöstä, siitä, kuka päättää ja mistä päättää. Luottamus perustuu oikeudenmukaisuuteen. Luottamuksen synnyttämisessä on tärkeää, että on aikaa ja tilaa erilaisille  mielipiteille, joista pyritään luomaan yhteinen  näkemys. Tärkeässä roolissa ovat erilaiset verkostot, joissa liikumme – on tärkeää, että yhdessä luotu näkemys pysyy samana, kun verkostot vaihtuvat. Jos näkemys muuttuu samalla, kun henkilön verkosto muuttuu, ollaan ajauduttu luottamuspulan umpikujaan. On todella vaikeaa tehdä yhteistyötä henkilön kanssa, joka yhdessä kokouksessa on yhtä mieltä, mutta ryhmän vaihtuessa vaihtuu myös mielipide. Näin ollen mielipide on kuin tuuliviiri, jonka suunnasta ei koskaan voi olla ihan varma. Ja joukkoon mahtuu myös päättäjiä, joiden ääni ei näy eikä kuulu muuta kuin eri mieltä olemalla, joskus näkyvyyttä saa myös sillä, kun ei ole vielä päättänyt, mitä mieltä asioista on. Erityisen suosittua tämä on silloin, kun pääsee vaa’ankieliasemaan. Politiikka on joukkuelaji, jonne aina joskus eksyy yksilölajien harrastajia.

Luottamuksen syntymistä vaikeuttavat myös ennakkoluulot. Jokaisen poliittisen puolueen ja ryhmittymän sisällä on omat sisäiset ristiriitansa, joissa riittää ratkottavaa ennen varsinaista päätöksentekoa. On oltava tilaa eri mielipiteille ja kaikkia tulisi kuunnella. Henkilökohtaisesti en pidä päätöksenteosta, jossa jokin pieni valtaeliitti päättää linjauksista. Minut on kasvatettu sanomaan mielipiteeni, mutta samalla myös kunnioittamaan enemmistön mielipidettä. En ole tullut politiikkaan äänestämään tyhjää. Joskus vain on niin, että kahdesta huonosta vaihtoehdosta on valittava se vähemmän huono.

Luottamus luo turvallisen ilmapiirin ja sosiaalisen liiman, jonka varaan yhteistyö voidaan parhaiten rakentaa. Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta, se ei ole milloinkaan yksin  rakennettavissa. Luottamus heijastuu aina päätöksentekoon ja päätösten laatuun. Joskus on otettava kolme askelta taaksepäin, jotta voi hetken kuluttua astua neljä askelta eteenpäin. Sitä odotellessa.

Jaana Vasama

Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston pj.