Kymmenennen kerran fillarilla ympyrää hiihtoputkessa

Röret Runt 300-pyöräilytapahtuma muodostunut kutsutapahtumaksi

787
Uusikaupunkilainen Jopi Saantola (vas.) on kiertänyt vuosien aikana kuntoputken yli 60 000 kertaa. Sekä pyörällä että hiihtäen. Porilainen (luit oikein) Juha Wilhola kavereineen osallistui Röret Runt 300:aan nyt ensimmäistä kertaa.

Kerrankin voi sanoa maantiepyöräilijällä menneen reissu putkeen, kun Uudessakaupungissa poljettiin Röret Runt 300-pyöräilytapahtuman merkeissä.

UUSIKAUPUNKI. Tyhmäpyöräilyn klassikoksi maantiepyöräilyharrastajien keskuudessa noussut, nyt jo kymmenennen kerran Uudenkaupungin Vahterus Ringissä järjestetty ”Röret Runt 300”-pyöräilytapahtuma ei pettänyt tälläkään kertaa osallistujia, vaan loppiaisviikonloppuna putkessa satulan päällä polki kuutisenkymmentä osallistujaa. Keli oli lähes tuuleton ja täysin sateeton. Kiitos katon ja seinien. Tosin kierrosten kertyessä kuntoputken ilma alkoi kiertää polkijoiden suuntaan, eli jossain määrin myötätuulessa fillaroitiin molempina päivinä.

Satoja mutkia matkassa

Tapahtuma on noussut maantiepyöräilijöiden keskuudessa niin suosituksi, että sitä voi nykyään kutsua jonkinasteiseksi kutsutapahtumaksi. Ensisijaisia osallistujia ovat aiemmin osallistuneet ja he saavatkin kutsun seuraavan vuoden tapahtumaan. Lisäksi halukkaita löytyy jonoksi asti, mikäli joku kutsutuista ei pääse osallistumaan.

Matti Kiijärvi (oik..) ja Janne Mikkonen Vahterus Ringin kahvion puolella.

– Osallistujamäärä on olosuhteiden vuoksi pidettävä rajallisena, sillä neljä metriä leveälle kaistalle ei isoja pyöräilijämassoja voi päästää, kertoo littoislainen Matti Kiijärvi, joka on yksi tapahtuman järjestäneen Team Velo Cycling ry:n aktiiveista.

– Tämä ei ole kilpailu, vaan tapahtuma, joten sillä tavalla putkessapolkijoiden vauhdit pysyvät kohtuullisina, kun ei ole kiire minnekään, hän painottaa.

– Vaikka turvallisuussuunnitelmat on tehty tarkasti ja niitä valvotaan myös tiukasti, niin muuten tämä tapahtuma on, no, sanoisinko kohtuullisen rento.

Kiijärvi kertoo Röret Runtin 300 kilometrin matkan olevan monelle liikaa ja pelkästään tavoite. Tänä vuonna tuon kilometrimäärän päivän polkemisella saavutti pari urhoollista.

– Keskimäärin kilometrejä kertyy 175-200 per pyöräilijä, Kiijärvi sanoo ja tietää kertoa, että yhden, 1050 metriä pitkän kierroksen aikana on kuusi mutkaa oikealle, yksi vasemmalle ja kierroksen korkeusero on 12 metriä. Siinä sitä voi sitten laskea jokainen, montako mutkaa matkassa päivän aikana oli.

– Pyöräilijöiden keskinopeus hitaammilla pyöräilijöillä on noin 25 km/h ja enemmän vauhtia pitävillä noin 30-35 km/h.

Huoltopiste kilometrin välein

Mutta mikä ihme saa ihmisen istumaan fillarin päällä tuntitolkulla polkemassa ympyrää, kun maisemanvaihdoksistakaan ei juuri reilun kilometrin pituisessa kuntoputkessa voi puhua?

Vastauksen antaa turkulainen Janne Mikkonen. Hänelle tämänkertainen Röret Runt oli kolmas laatuaan.

300 kilometrin reitillä on huoltopiste ja vessat reilun kilometrin välein, joten se puoli on tapahtumassa kunnossa…

– Ainahan sitä lenkkeillessä menee ympyrän, eikä ole sen kummemmin menossa mihinkään, paitsi silloin kun pyöräilen töihin ja täällä ei ainakaan eksy reitiltä, Mikkonen sanoo. Vuosittain pyöräilykilometrejä hänelle kertyy noin 7000, mutta suurin osa siitä on muuta kuin työmatkapyöräilyä.

Mikkosen mukaan tapahtuman parasta antia on pienessä ryhmässä tai kaverin kanssa pyöräily.

– Kahden kolmen tunnin välein vaihdetaan vetovuoroa ja aika menee näin kuin siivillä, hän sanoo.

Ja ollaan nopeammin perillä ei missään.

Mutta missään muussa pyöräilytapahtumassa ei pullahuoltopisteitä ja vessoja ole 300 kilometrin lenkillä kilometrin välein. Se on varma. Näin ollen Röret Runt-pyöräilytapahtuma ei liene paras kalorikammoiselle.

– Liikunnan riemu on se, joka saa tänne tulemaan, Mikkonen kiteyttää tapahtuman annin.

Porilaisryhmässä sunnuntaipäivän pyöräillyt Juha Wilhola on myös hyvin tyytyväinen tapahtumaan, johon hän osallistui nyt ensimmäistä, mutta ei sanojensa mukaan viimeistä kertaa. Poljettuja kilometrejä kysyttäessä hän paukauttaa tiskiin vakavailmeisenä luvut, jotka hiljentävät kanssakuulijat hetkeksi. Epäilyksen verhoksi laskeutuu hiljaisuus.

– Porukalla mentiin 320 kilsaa, kato tiäksää. Oli se helppo painaa, kun ulosajovaaraa ei ollu lainkaa tiäksää tua, Wilhola vakuutteli, vaikka epäileviä katseita saikin osakseen.

– No, nousuja tais olla enemmä ku laskuja, muute hyvä reitti, Wilhola kiitteli rataa.

Pakko se on suippokorvaa uskoa. Ne kun sanojensa takana aina seisovat.

Rainer Tähtinen