Telemetriaa ja ohjauskulmien säätöä

RC-autoilussa digitekniikka on myös arkipäivää

221
Mutka melkein suoraksi. V-SUA:n RC-jaostolla on kilpuri, jota voi kokeilla, mikäli harkitsee oman auton hankintaa, eikä kokemusta näistä autoista ole aiemmin.

Vakka-Suomen Urheiluautoilijoiden RC-jaosto pitää Laitilan Tilaamon tiloissa ovia avoinna sunnuntai-iltapäivisin myös niille, jotka haluavat tulla tutustumaan lajin saloihin. Ajokärpäsen puremalle on annettu siis oiva mahdollisuus.

HARRASTUKSET. Laitilassa Tilaamon tiloissa, tarkemmin sanottuna sen yläkerrassa, kuuluu tasainen vinkuna, eikä kysymys ole omien korvien tinnituksesta. Ääni tulee kauko-ohjattavista eli RC-autoista. Vakka-Suomen Urheiluautoilijoiden RC-jaosto on ylläpitänyt radio-ohjattavien autojen sisärataa Laitilassa vuoden päivät. Aiemmin rata oli Uudessakaupungissa.

– Kymmenisen RC-autoharrastajaa käy täällä säännöllisesti sunnuntaisin ajamassa. Luku hiukan vaihtelee sen molemmin puolin, kertoo Arto Lehto, joka on yhdessä Marko Grönforsin kanssa lajin grand old maneja alueella.

Moni lukija on varmasti aikanaan lapsuudessaan omistanut radio-ohjattavan auton ja saanut sillä tavalla kosketuksen siihen maailmaan. Mutta kun seuraa harrastajien työskentelyä huippuunsa viritettyjen pienten menopelien kanssa, alkaa väkisinkin pohtia, ovatko ne maailmat sittenkään samanlaiset.

Laitilan radalla on sähköinen ajanotto ja seinälle asennetusta televisiosta voi tarkkailla omia kierrosaikoja.

– Tekniikka on mennyt huimasti eteenpäin ja nykyään autojen moottorit ovat hiilettömiä ja litium-polymeeriakuissa on tehoa todella paljon, Lehto kertoo.

– Ja kehittyneemmissä versiossa on vielä käytössä telemetria, joten autojen tieto esimerkiksi moottorin lämpötilasta on käytettävissä siinä kohtaa, kun virittää autoa kulloinkin ajettavalle radalle sopivaksi, tietää puolestaan Grönfors.

Akkuteknologian otettua huimia askeleita viime vuosina, ovat polttomoottorikäyttöisten RC-autojen harrastajamäärät vähentyneet roimasti.

Käytetty auto viisas hyvä vaihtoehto

Vaikka RC-autojen maailma on vähintäänkin yhtä teknistä kuin isojen esikuviensa maailmassa, niin harrastuksen alkuun pääseminen on helppoa. Kiitos siitä jo asioihin perehtyneiden harrastajien.

– Seuralle on hankittu täysiverinen kisa-auto, jota kokeilemalla pääsee RC-autoilun makuun, Lehto sanoo.

– Myynnissä on niin sanottuja RTR-, eli Ready To Race-paketteja, jossa kaikki on valmista ja auto ajovalmiina. Ennen kuin sellaista ostaa, kannattaa keskustella alan harrastajan kanssa asiasta ja eri vaihtoehdoista. Usein on näet käynyt sitten niin, että kun ajokärpänen on tosissaan purrut, on tämä uudennihkeä autopaketti pistetty myyntiin ja hankittu uusi auto, tai hommattu se osa kerrallaan, Lehto tietää.

Hänen mukaansa markkinoilla on liikkeellä erinomaisia autoja käytettynäkin. Silloin hintatasokin pysyy kohtuullisena ja tuoreella harrastajalla on ajovalmis aihio, jota voi sitten trimmata mieleisekseen.

– Kisa-autot rakennetaan usein alusta asti itse. Kun sekä iskunvaimentimia, että jousiakin on eri jäykkyyksillä, niin yhtä osien vaihtoahan se on, jotta radalla sitten päästään parhaisiin tuloksiin tekniikan osalta, Lehto valottaa lajin hienouksia. Hän lisää näihin vaihdettaviin osiin vielä ison liudan muita, kuten rungon, sähköosat, korin ja renkaat. Muun muassa.

Sadasosasekunnin nipistäminen on joskus pienestä kiinni.

Hyvä yhteinen harrastus

Laitilan radalla on myös sähköinen ajanottojärjestelmä, joten kilpailu oman itsensäkin kanssa on tätä kautta mahdollista. Ja mikään ei voita kisailua kaveria vastaan. Sehän on selvä. Kun taidot kehittyvät, niin se näkyy väistämättä kierrosajoissa.

Osa poikineen. Auton huoltopiste on kuin sähköliikkeen näyteikkuna.

– Muistutan kuitenkin, että ensisijaisesti kyseessä on oman ajotaidon kehittäminen ja itsensä voittaminen. On hyvä olla rauhallinen, ollakseen nopea, Grönfors tiivistää.

RC-autokilpailuissakin kisaava Grönfors kertoo harrastuksen olevan erittäin hyvä isän ja pojan yhteinen harrastus. Tai paremminkin vanhemman ja lapsen, sillä Laitilan radalla ajaa myös pari erittäin lahjakasta tyttökuskia.

– Siinä 12-14-vuotiaana tulee helposti muita harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, mutta monet palaavat lajin pariin sitten murrosiän jälkeen. Näin se on varmaan monissa muissakin harrastuksissa, Grönfors aprikoi.

Hän heittääkin ilmoille avoimen kysymyksen, joka koskee monien eri harrastusten tulevaisuutta ja seurojen aktiivisuutta, miten saada nykynuoret innostumaan vaikkapa esimerkiksi RC-autoilusta tämän tietokonepelien ja somemaailman luvatussa ajassa.

– Digitaalimaailma on ihan käsin kosketeltavissa RC-autoilussa ja tietotekniikkaakin on paljon tässä mukana, joten sekin puoli on kunnossa. Tämä porukka täällä auttaa mielellään alkuun ja sosiaalisesta harrastuksesta on myös kysymys.

– Me haluamme antaa täällä eväät, kun ajokärpänen puree. Tai ainakin mahdollisuuden sille.

– Kyllä sitä nopeamman perässä pysyy, vaikka välimatka kasvaisikin, Grönfors filosofoi pilke silmäkulmassa.

Niin. Kun joskus on tullut veivattua pleikalla Gran Turismoa, niin kyllä RC-autoilu on heittämällä hauskempaa ja palkitsevampaa. Porukallakin.

Rainer Tähtinen