Vino pino vinyyleitä Työväentalolla

LP-levyt palanneet musiikinkuluttajan hyllylle

83
Levymessuilla oli tarjolla varovaisestikin arvioituna yli kymmenentuhatta äänitettä.

Joskus oli savikiekkoja, sitten tulivat vinyylilevyt. CD:t syrjäyttivät LP:n ja potin korjasi viimein digimaailma Spotifyineen ja muine suoratoistopalveluineen. Kunnes LP-levyt kömpivät unohduksen alhosta ja valtaavat jälleen musiikinkuuntelijan hyllystä alaa.

HARRASTUKSET.  Uudenkaupungin Työväentalon salissa on pöytien päällä laatikoissa satoja ja taas satoja LP-levyjä, singlejä, maxi-singlejä, CD-levyjä ja onpa joukossa vanhoja musiikkialan lehtiä aina 1970-luvulta lähtien. Levymessut ovat alan keräilijän paratiisi.

Uusikaupunkilainen Tommi Aaltonen plärää keskittyneenä kymmenien muiden paikalle saapuneiden aarteenmetsästäjien tapaan muoviin suojattuja levyjä. Pari löytöäkin hän on jo omaan levyhyllyynsä tehnyt. Toinen on joku progelevy (bändin nimi mahdollisimman hankala) seitsemänkymmentäluvulta ja toinen on Rival Sonsin LP. Aaltonen tunnustautuukin vinyylilevyjen ylimmäksi ystäväksi, vaikka omistamiensa lättyjen kokonaismäärää hän ei pysty lonkalta heittämäänkään.

Uusikaupunkilaiselle Tommi Aaltoselle vanhan vinyylilevyn kuunteleminen on osa historian jatkumoa.

–  Neljä hyllymetriä niitä kotona on, hän heittää arvion omistamiensa levyjen lukumäärästä.

Aaltonen sanoo kiertävänsä levymessuja aina kun vain mahdollista ja kirpputoreillakin hän pysähtyy levypinojen ääreen. Ja aarteita löytyy aina silloin tällöin. Hän itse nostaa eesille levylöydön vuodelta -92, jolloin hän löysi Kårenin levymessuilta Sound Gardenin Bad Motor Finger -levyn.

– Se on lätty, joka suoraan sanottuna räjäytti tajunnan. Yhtye onkin yksi suosikeistani, ja kyllä, yhtyeen kaikki levyt löytyvät hyllystä.

Aaltonen kertoo, miten vinyylilevyssä on aivan oma tunnelmansa. Sen kun joutuu laittamaan fyysisesti soittimeen ja puolessa välissä vaihtamaan levyn puolta.

– Avausraidat vievät mennessään sekä a- ja b-puolilla. Itselleni levyn kuunteleminen on tapahtuma, jota varten keitän ensin kahvit ja sitten vasta asetun nauttimaan musiikista, hän sanoo.

– Ja käytetyissä vinyyleissä piilee sekin viehätys, että itse tulee osaksi historiallista jatkumoa.  Jos kiekko on julkaistu vaikkapa -70-luvulla, niin sen äärellä on fiilistellyt aika moni ihminen ennen minua. Ja se kertoo musiikin olevan tavallaan ajatonta.

– On ollut hienoa huomata, miten nuoriso on yhä enenevässä määrin löytänyt vinyylit, Aaltonen lisää.

Tuhansia euroja ABBA:n levystä

Aaltosen kanssa saman huomion nuorison osalta on tehnyt Noran kunnassa, lähellä Örebrota Ruotsissa asuva Göran Forsberg, jolla oli mukanaan reilut 2 000 levyä. Kaikkiaan hänen Record Palace-yrityksen varastossa on yli 500 000 levyä.

– Suomessa olen käynyt levymessuilla lähiaikoina muun muassa Hyvinkäällä, Turussa ja Vaasassa. Lisäksi muissa Pohjoismaissa sekä Hollannissa.

3 500 euron ABBA-levy Göran Forsbergin kädessä. Tällä kertaa maxi-single jäi myymättä.

Forsberg on ostanut ja myynyt vinyyleitä -90-luvulta lähtien, joten hän tietää, mitkä musiikkigenret ovat suosittuja vinyylimarkkinoilla. Yksi tyylilaji nousee ylitse muiden.

– Se on heavy. Kun genren levyjä tulee myyntiin, niin niiden myyntiajat eivät ole kovin pitkiä, hän sanoo ja tunnustautuu itse, vaikka kaikkiruokainen musiikin suhteen onkin, David Bovien ja Roxy Musicin aikalaiseksi.

– Elin oman nuoruuteni 1970-luvulla ja sen ajan musiikki on luonnollisesti sydäntä lähellä, hän toteaa.

Forsbergin myyntilistalla on muun muassa varsinainen ruotsalaisaarre, ABBA:n maanagerinsa Stig Andersonin 50-vuotispäiville vuonna 1981 levyttämä maxi-single Hovas Vittne. Sen myyntihinta levymessuilla oli vaatimattomat 3 500 euroa.

– Sitä jaettiin vain syntymäpäiväjuhlien vieraille, eikä se tullut lainkaan yleiseen myyntiin, Forsberg kertoo.

ABBA lahjoitti syntymäpäiväsankarille myös kappaleen oikeudet ja sen ainoana ehtona oli, että sen saa julkaista vain ja ainoastaan alkuperäistekstillä julkaistuna. Alkuperäisteksti piti sisällään paljon sisäpiirin vitsailua heidän manageristaan, joten suurelle yleisölle kappale jäisi sanoituksensa osalta varsin vieraaksi. Tästä syystä sitä tuskin koskaan tullaan uudelleenjulkaisemaan.

Levymessut ovat vieraalleen matka musiikin historiaan ja kyllä siitä historiamatkasta palanen löysi toimittajan vaatimattomaan levyhyllyyn: Black Sabbathin Japanin painos levystä, jonka nimi kuvannee hyvin myös montaa vinyyliharrastajaa: We Sold Our Soul for Rock´n´Roll.

Rainer Tähtinen