Kuntapäättäjän kulma: Sivistystahtoa ja mielenkiintoista elämää

65

KOLUMNI. Tiedä, älä luule – näin oli isälläni tapana sanoa, kun väittelimme jostakin asiasta. Usein sain jonkun kirjan käteeni ja samalla kehotuksen lukea teos. Palasimme joskus aiheeseen lukemisen jälkeen, tosin olin lukenut ennen uusintaottelua myös muuta aiheeseen liittyvää. Meillä sai olla eri mieltä, mutta perustellusti.

Ihmisen arki ja ajattelutavat sujuvat tavallisesti rutiininomaisesti samoja tuttuja ratoja pitkin. Ihminen toistaa päivästä toiseen hyväksi havaitsemiaan rutiineja ja hakeutuu helposti mukavuusalueilleen. Se on helppoa, mukavaa ja turvallista elämää. Luemme tuttujen kirjailijoiden teoksia ja kuuntelemme tiettyjä artisteja vuodesta toiseen. Milloin viimeksi koit jotain sellaista, joka sait sinut ajattelemaan jotakin aivan uudella tavalla? Milloin löysit uuden kiinnostavan artistin tai kirjailijan?

Kirjassaan Hyvintoimintayhteiskunta kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth toteaa, että arvokas elämä ei synny itsekeskeisestä onnellisuuden tavoittelusta, vaan itsensä kehittämisestä ja toteuttamisesta, työstä ja vastuuntunnosta, pyrkimyksestä kasvaa henkisesti.  Ehrnroothin  mukaan ihmisten kehittymisen korvaa laiskanpulskea mukavuuden tavoittelu – suomeksi sanottuna sohva ja televisio. Opiskelu ja itsensä kehittäminen ei ole vain nuorten etuoikeus.

Uudessakaupungissa pidetty Rauhan Symposium toi kaupunkiin kahdeksi päiväksi huppututkijoita, politiikan konkareita ja oman alansa asiantuntijoita. Kun kaksi iäkästä naista saapuivat ovesta ja totesivat, että tultiin hieman sivistämään itseämme, oltiin asian ytimessä. Opin itsekin kahden päivän aikana paljon uutta väestötieteestä, ulkopolitiikasta, historiasta, diplomatiasta, maahanmuutosta, ikääntymisestä sekä ympäristöön liittyvistä asioista. Mikään näistä aiheista ei ole millään tavalla itselleni erityisen läheinen, mutta on huikean upea tunne, kun saa oppia uusia asioita ja huomaa eri asioiden välisiä uusia yhteyksiä. – Voiko sinne symbioosiin tulla kuka vaan?, kysyi moni, jolle symposium sanana oli vieras tai mahtipontinen. – Nämä professorit ovat yllättävän helposti lähestyttäviä ja noita suurlähettiläitä olisin halunnut kuunnella koko päivän, oli tavallisin palaute. Jokainen läsnäolija koki todennäköisesti itsensä hieman nuoremmaksi ja elinvoimaisemmaksi professori Scherbovin esityksen jälkeen.

Vieraanamme oli maailman kahdeksan huippututkijaa, jotka edustivat viittä eri tieteenalaa – meillä jokaisella oli mahdollisuus oppia heiltä jotakin. Symposiumin luennoitsijoista kahdeksan vieraili kaupungissamme ensimmäistä kertaa. He ovat tottuneet puhumaan YK:ssa ja maailman metropoleissa. Jokainen heistä oli vaikuttunut – vaikuttunut Rauhan Symposiumin ja Uudenkaupungin ilmapiiristä, tapahtuman korkeasta tasosta ja silti sen leppoisuudesta. Jokainen heistä aloittaa todennäköisesti seuraavan esityksensä ja luentonsa kertomalla osallistumisestaan Uudenkaupungin Rauhan Symposiumiin.

Ole utelias, mitä ympärilläsi tapahtuu ja uskaltaudu uusille vesille, se on paras keino kehittää itseään. Jokaiseen talouteen tuli viime viikolla kansalaisopiston lehti, joka pursuaa toinen toistaan upeampia mahdollisuuksia kehittää itseään. On vain saatava itsensä liikkeelle. Mitä, jos tänä vuonna aloittaisitkin jotain ihan uutta?  Itsensä kehittäminen ja lukeminen – ne kannattavat aina. Minna Canthia lainatakseni: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!”

 

Jaana Vasama, SDP

Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston pj.